top of page
  • Writer's pictureUlla Tirronen

Mikä ihmeen asynkroninen työ?



Vähän aika sitten me hurahdettiin sellaiseen etämaailman asiaan kuin asynkroninen työ. Eli mihin? Siihen, että tehdään työtä ei pelkästään paikkariippumattomasti yhdessä, vaan myös aikariippumattomasti eri aikoina - vaikkapa eri aikavyöhykkeiltä.


Useimmat meistä - varsinkin asiantuntijatyötä tekevät - osaavat jo tehdä töitä jokseenkin paikkariippumattomasti. Mutta osataanko me tehdä töitä vielä aikariippumattomasti - yhdessä?


Selvennyksenä vielä, että me pohdimme asynkronista työntekoa nyt erityisesti niin sanotun tietotyöläisen silmälasein eli erityisesti sellaisten työtehtävien kautta, jota voi tehdä paikkariippumattomasti. Nyt siis pyritään syventymään siihen, voidaanko irrottautua vielä ainakin osittain ajastakin.


Pitäisikö termin olla jotain muuta kuin asynkroninen työ?

Aivan ensin mietittiin sitä, että onko asynkroninen työ -termi edes sopiva tai oikea ja ymmärtääkö sitä kukaan. Mutta mitä enemmän sitä on nyt pohtinut ja mutustellut, se vaikuttaa entistä sopivammalta ja jopa pikku hiljaa näyttää yleistyvän muidenkin sanavalikoimassa. Tämä näkyy myös siinä kuinka paljon enemmän aiheesta löytyy nyt artikkeleita verrattuna vuoden takaisiin hakutuloksiin.


Toisaalta voisihan termin ehkä yrittää suomentaa joksikin nätimmäksi, vaikkapa eriaikaiseksi yhteistyöskentelyksi? Mutta ei tuokaan kyllä mitenkään mieleenpainuvalta kuulosta.


Termi tulee tietenkin englannista, asynchronous work, ja se on jo englanniksi vakiintunut termi, esimerkiksi suuret kansainväliset firmat ovat jo pidemmän aikaa harjoittaneet asynkronista työntekoa.


Vielä yksi tapa sanoittaa termiä voisi olla, että asynkroninen työ tarkoittaa toimintatapaa, jossa työskennellään yhdessä, mutta kukin työntekijä tekee oman työnsä oman aikataulunsa mukaan, toki sovittujen aikatauluraamien mukaisesti. Eli ei ainoastaan missä vain vain myös milloin vain.


No miksi innostuttiin sitten juuri asynkronisesta työstä..

Nyt ollaan melko hyvin opittu tekemään yhdessä töitä sieltä sun täältä, osin pakotettuna ja osin vapaaehtoisesti, mutta aika iso loikka tässä on monella tapahtunut. On otettu uusia päivittäisessä työelämässä olevia välineitä käyttöön, mutta osin on kuitenkin otettu välineitä ja tapoja käyttöön niin kuin ne toimisivat niin sanotussa lähityössä tai paikan päällä tehtävässä työssä. Esimerkiksi monet paikan päällä tehtävät työt kuten viikkokoukset on vain muutettu etäversioiksi, osa toimiviksi sellaisiksi ja toki osasta voinee väitellä, että kannattiko niitä pitää edes silloinkaan kun “kaikki” oli toimistoilla. Väitämme, että monesti yhteistyöskentely Suomessa tarkoittaa käytännössä kokousten pitämistä ja sitten kokousten välillä kukin työskentelee yksinään kokouksessa sovittuja asioita. Ja tämä sinänsä voi toimia ihan hyvinkin, mutta mahdollisuus voi olla myös siihen, että kokoukset voisi kokonaan lopettaa ja hajauttaa se yhteistyöskentely eri ajoille - tällöin tarvitaan tietenkin uusia välineitä, joissa tämän voi käytännössä tehdä. Monella välineitä jo on, mutta niitä ei ehkä vielä käytetä tähän tarkoitukseen, vaan Teamsit, Drivet sun muut toimii enemmänkin tiedon säilöntäpaikkana ja kokoukset ovat se yhteistyöskentelyn paikka, jossa tehdään päätöksiä ja sovitaan yhdessä asioita.


Ja tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää, sillä kokouksilla on hyvät ja toimivat, jopa historialliset raamit eli pelisäännöt - jotka ovat lähtökohtaisesti hyvin meillä kaikilla tiedossa. Puolestaan yhteistyöskentelyyn etänä meillä ei ole tällaisia samanlaisia, kaikkiin iskostettuja pelisääntöjä tai raameja minkä mukaan yhteistyöskentely tulisi tehdä. Mikäli halutaan ottaa asynkronisia yhteistyöskentelyn tapoja käytäntöön, tulee tehdä aika iso työ siinä, että luo ja sopii ensin pelisäännöt. Eli työtä edessä. Mutta se ei tarkoita tietenkään sitä, etteikö se voisi olla kannattavaa työtä.

Asynkronisessa työnteossa ei ole mitään uutta.. vai onko?

Onkohan tässä kyse nyt vain keisarin uusista vaatteista? Me kuitenkin väitämme, että tässä on paljon uutta. Siirtyminen asynkroniseen työskentelyyn kuullosti meistäkin alussa aika kevyeltä - tehdään työtä eri aikaan - no, niinhän me on tehty jo kauan. Mutta nyt kun sitä on katsonut ja kokenut monelta eri laidalta, kyse onkin suuresta mielenmaiseman ja kulttuurin muutoksesta.


Kuten todettua, useimmilla meistä on tällä hetkellä käytössä paljon erilaisia työkaluja, jotka mahdollistavat asynkronisen työskentelyn. Mutta käytämme niitä edelleen pääosin synkronisesti eli yhtäaikaisesti. Eli uutta tässä on se kuinka opimme tekemään yhdessä työtä eriaikaisesti.


Kun me ollaan tästä alettu puhumaan - pyytämättä ja yllätyksenä - tutuille, ystäville tai töissä tavatuille ihmisille, niin aika usein vastauksena on kyllä tullut, että mitä ihmettä se asynkroninen työnteko oikein tarkoittaa. Mutta sitten kun sen on niin sanotusti kääntänyt suomeksi , että se tarkoittaa käytännössä työntekoa yhdessä aikariippumattomasti eri paikoista, niin vastauksena on saattanut tulla usein että “No totahan me jo tehdään”. Ja sitten kun sitä alkaa purkamaan, niin on tullut vastaan yleensä se, että kyllä, sitä saatetaan tehdä jossain määrin sitä työtä myös asynkronisesti yhdessä, mutta enimmäkseen se mitä henkilö ajatteli asynkroniseksi työksi onkin työtehtäviä, joita voi tehdä kukin työntekijä yksin milloin vain omassa tahdissaan, eli ei varsinaista yhteistyöskentelyä.


Me ollaan jonkin verran tässä nyt ehkä jopa ihannoitu asynkronista työntekoa (sori siitä!). Mutta nähdäänkö me jotain huonoa tässä asynkronisessa työnteossa, onko jotain mitä en ehdottomasti tekisi asynkronisesti? Varmasti on asioita, joihin tarvitaan myös synkronista kommunikointia ja näiden kahden yhdistelmää. Näitä asioita tullaankin vielä pohtimaan tulevissa kirjoituksissa tässä blogissa, kuin myös "Miun niin sanottu etäelämäni" -podcastin toisella tuotantokaudella (löydät podcastimme mm. Spotifysta).



48 views

Comentários


bottom of page