Asynkroninen työ - siis anteeksi mitä?

"Totahan me jo tehdään!"Vai tehdäänkö?

Pari vuotta sitten kun aloitettiin nauhoittamaan Tiinan kanssa nauhoittamaan uutta podcast-kautta, ihmeteltiin yhdessä uudehkoa termiä: asynkroninen työ. Siis mitä häh? Töitä eri aikaan, mutta yhdessä?

Silloin aihe tuntui tuoreelta ja vähän kokeelliseltakin. Nyt, pari vuotta myöhemmin, se ei ole enää mikään kuriositeetti – vaan yhä useamman työyhteisön todellisuutta. Tai ainakin toiveissa. Toki termi itsessään ei näy vieläkään vakiintuneen ainakaan suomen kieleen. Tuntuu, että enimmäkseen suomalaisessa työeämäkeskustelussa puhutaan enimmäkseen hybridityöstä ja hymistellään lehtien palstoilla ja linkkarissa, että kuka milloinkin on kutsumassa ihmisiä toimistolle x päivää viikossa ilman todellista, työn johtamiseen liittyvää syytä. Palattaneen tähän aiheeseen myöhemmin, pohditaan tässä termiä asynkroninen työ.

"Me tehdään jo asynkronista työtä" – vai tehdäänkö?

Kun puhutaan asynkronisesta työstä, moni sanoo heti: "No totahan me jo tehdään." Mutta kun alkaa kysyä tarkemmin, käy ilmi, että yhteistyö puuttuu. Usein kyse on siitä, että jokainen tekee omia hommiaan omaan tahtiin – yksin.

Asynkroninen työ ei ole vain yksintekemistä missä ja milloin sattuu. Se on sitä, että tehdään yhdessä eri aikaan. Päätöksiä, kommentointia, kehittämistä. Ilman yhteistä kellonaikaa, mutta yhteistä suuntaa. Esimerkiksi yhteistä ideointia eriaikaisesti. (Asia, jota moni muuten edelleenkin väittää, ettei onnistu ilman että nähdään yhdessä paikassa.)

Miksi tästä puhutaan edelleen – ja ehkä enemmän kuin koskaan?

Koronan jälkeinen etätyöbuumi on tasaantunut, mutta sen seurauksena moni organisaatio elää nyt niin sanottua hybridikaoottista vaihetta. Välineitä on, mutta tavat eivät ole kirkastuneet. Teams-ähky on tuttu tunne, ja aikaa ajattelulle kaivataan lisää.

Siksi asynkroninen työ puhuttelee juuri nyt. Se on keino irrottautua kellon kahleista – ilman, että irrottaudutaan yhteistyöstä.

5 etätyön tasoa – missä mennään?

Podcast-jaksossa käymme läpi myös 5 etätyön tasoa (Matt Mullenwegin kehys), ja veikkaamme, että suurin osa organisaatioista on edelleen jossain tasojen 2 ja 3 välillä. Eli käytössä on kyllä välineitä, mutta kokoukset ja läsnäoloaikavaatimus pitävät edelleen tiukasti kiinni toimistomaisessa ajattelussa.

Jos 4. taso on aidosti asynkroninen työ, niin 5. taso – Nirvana – on edelleen harvojen unelma. Mutta sekin alkaa hiljalleen hahmottua konkreettiseksi tavoitteeksi. Voit lukea lisää etätyön 5:stä eri tasosta täältä.

Onko asynkroninen työ vain keisarin uudet vaatteet?

Podcast-jaksossa esitimme myös väittämän:"Asynkroninen työ on vain keisarin uudet vaatteet – siinä ei ole mitään uutta." Tämä väittämä ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan yhtään. Päinvastoin – mitä enemmän asynkronisuutta näkee käytännössä, sitä enemmän tajuaa, miten iso ajattelutavan muutos se oikeasti on. Ei siis pelkkä muotivillitys, vaan mahdollinen työn uusi perusta.

👉 Kuuntele jakso Mikä ihmeen asynkroninen työ tästä linkistä 🎧 Vaikka äänitys on jo pari vuotta vanha, aiheet ovat ehkä hieman yllättäenkin vähintään yhtä ajankohtaisia nyt📌